Arkisto

In memoriam Reijo Wellenius

2025-01-29

Yhdistyksemme pitkäaikainen ja arvostettu vaikuttaja Reijo Wellenius nukkui pois 87 vuoden iässä 31.12.2024

Reijon ratagolfharrastus alkoi 1970-luvun alussa Ikituurin ja Martinsillan huoparadoilla ja hän oli myös mukana perustamassa 1974 Turun Minigolfkerho ry:tä, joka tunnetaan nykyään nimellä Turun Ratagolfseura ry. Reijon oma pelaaminen jäi vähitellen taka-alalle ja hän alkoi keskittyä seuran ja lajin hallinnollisiin tehtäviin – ollen mm. mukana vuonna 1980 perustamassa Suomen Ratagolfliittoa, jossa hän toimi pitkään hallituksen jäsenenä. 1990-
luvulla Reijo toimi sekä maajoukkueen joukkueenjohtajana että myös tuomarina kansallisen liiton kisoissa. Näin hänestä tuli tuttu kasvo koko Suomen ratagolfväelle.

Vaikka Reijo ei kilpaillut aktiivisesti, osallistui hän SM-kisoihin Kokkolassa vuonna 1978 ja Seinäjoella vuonna 1980. Seinäjoen SM-kisoissa neljä peräkkäistä P:tä ja vihreä pallo ovat
jääneet lajin historiaan 😊.

Turun Minigolfkerholla ei tuohon aikaan ollut omia ratoja, mutta Reijon ja muiden aktiivijäsenten ponnistukset olivat ratkaisevassa roolissa, että kenttä ja radat saatiin lopulta hankittua. Turun kaupungilta vuokrattiin maa-alue Impivaaran urheilukeskuksesta
ja lainarahoituksen turvin rakennettiin sekä minigolfradat että hankittiin myyntikoppi. Ensimmäiset 12 rataa valmistuivat vuonna 1981 ja seuraavana vuonna valmistuivat loput
kuusi rataa ja näin myös Turkuun saatiin täysi 18-radan kenttä. Erityisesti Reijon ja muiden aktiivien panos ja tinkimätön työ loi vankan perustan, jonka varaan seuran toiminta on voinut rakentua aina tähän päivään saakka.

Impivaarassa on järjestetty liiton kilpailuja joka vuosi vuodesta 1982 alkaen, mukaan lukien useat SM-kisat. Reijo oli luonnollisesti mukana kisajärjestelyissä sekä toimitsijan roolissa että toimien välillä muissa tärkeissä tehtävissä kilpailujen aikana. Reijo oli tunnettu hahmo Impivaaran kentällä. Hän vietti siellä paljon aikaa muiden sen ajan aktiivijäsenten kanssa toimiessaan talkoolaisena myyntiluukulla tarjoten pelimailoja ja -palloja yleisölle ja tietysti neuvoja. Ratojen ja koko alueen hyvä kunto varmistettiin myös talkoovoimin, jotta pelaajien viihtyvyys säilyi korkealla tasolla. Reijo onnistui usein houkuttelemaan – tai joskus melkein määräämään – aktiivisia yleisöpelaajia liittymään seuran jäseniksi. Monen kilpailu-ura saikin alkunsa juuri Reijon kannustuksesta. Jäsenet viihtyivät myös kentän kopissa, jossa he pelasivat mm. korttia ja seurustelivat harjoituskierrosten lomassa. Reijon
Datsunin puuttuminen parkkipaikalta oli harvinainen näky – ja jos se ei ollut siellä kentälle saapuessa, moni ehti jo hämmästellä asiaa.

Reijo aloitti TuRGS ry johtokunnan rahastonhoitajana vuonna 1977 ja jatkoi tehtävässä aina vuoteen 1992 saakka, jolloin vastuu siirtyi hänen pojalleen Juhalle. Reijo jatkoi johtokunnan jäsenenä vielä useita vuosia tämän jälkeen. Reijon tiukan taloudenpidon
ansiosta yhdistys pystyi lyhentämään pankkilainansa viidessä vuodessa, mikä mahdollisti ratojen lunastamisen yhdistyksen omistukseen. Tämän myötä oman yhdistyksen pelaajia voitiin tukea ensin pelimatkojen osallistumismaksuissa ja myöhemmin kattamalla myös muita pelimatkojen kuluja. Nykyään Reijon pojanpoika Eetu toimii rahastonhoitajana, joten Reijo ja hänen jälkeläisensä ovat kunniakkaasti pitäneet TuRGS:in kirstua hyvässä hoidossa
yhtäjaksoisesti lähes 50 vuoden ajan.

Reijo hoiti usein majoitusvaraukset ja muut reissuihin liittyvät asiat, aina kopin seinän bensarahataulukon päivitystä myöten. TuRGS järjesti myös laivamatkoja, jotka olivat Reijon aikana suosittuja virkistysmatkoja. Reijo toimi myös pääsuunnittelijana TuRGS:n
ensimmäisellä ulkomaan ja Eurooppa Cup -kisamatkalla Liechtensteinin Vaduziin 1983. TuRGS pääsi matkalle 1982 voitetun Suomen mestaruuden ansiosta. Matka tehtiin linja-autolla, sillä mukaan saatiin pelaajien lisäksi ainakin toistakymmentä kannustajaa. Reijo toimi yhtenä bussin kuljettajista. Lisäksi Reijo oli mukana järjestämässä pelimatkoja mm. Tanskaan ja Saksaan. TuRGS:n toistaiseksi viimeisimmällä Eurooppa Cup-kisamatkalla 1995
Geldropiin Hollantiin Reijo toimi jälleen huoltajana ja pikkubussin kuljettajana. Kotimaan kisoissa Reijo oli usein mukana huoltajana ja kannustamassa omiaan.

Maailma oli erityisesti 80- ja 90-luvuilla hyvin erilainen, mutta Impivaaran kentältä on jäänyt monelle sekä muistoja että elämän oppeja. Eikä varmasti vähiten Reijolta. Reijo oli tunnettu vahvoista mielipiteistään, jotka aika ajoin johtivat vilkkaisiin keskusteluihin. Reijo oli kuitenkin vilpittömän myönteinen ajattelussaan, ja hänen mottonaan oli oman aikansa Trump, eli "omat joukot ja oma seura ensin!".

Turun Ratagolfseura ry.

Tätä muistokirjoitusta varten on haastateltu seuraavia henkilöitä:
- Jaana Kivivuori, puheenjohtajana yhdistyksen alkutaipaleella
- Juhani Samuli, entinen puheenjohtaja ja pitkäaikainen johtokunnan
jäsen, mukana perustamassa yhdistystä
- Kari Linnanketo, entinen puheenjohtaja ja pitkäaikainen
johtokunnan jäsen
- Pasi Aho, ratagolfvaikuttaja ja entinen pitkäaikainen johtokunnan
jäsen
- Juha Wellenius, pitkäaikainen johtokunnan jäsen ja Reijon poika